torstai 13. heinäkuuta 2017

KESÄLISTA

Kesä on jo ihan hämmentävän pitkällä, mutta edelleen olisi joitakin kesäpuuhia vielä tekemättä. Kokosin pienen listan siitä, mitä haluaisin vielä kesällä puuhailla. Osa on toteutuneetkin jo, esimerkiksi meille ostettiin mökille pieni soutuvene, jolla olen soudellut jo kaksi kertaa ! 
Ja vadelma-lakritsijäätelöäkin maistoin ! 

Olen aikoja sitten unohtanut liialliset odotukset ja yrittänyt keskittyä sellaisiin asioihin, joista minä itse nautin. Pieniä mukavia kesäjuttuja, joita voi tehdä yhdessä tai yksikseen.

🌸 Käy piknikillä
🌸 Kasta talviturkki
🌸 Järjestä lettukestit
🌸 Tanssi laiturilla kesäyönä
🌸 Pussaile auringonlaskun aikaan
🌸 Käy keikoilla, ehkä jopa jollakin festarilla
🌸 Uita varpaita niin usein kuin siihen on mahdollisuus
🌸 Käy soutelemassa mökkijärvellä 
🌸 Syö mansikkakakkua
🌸 Tee roadtrip
🌸 Yöuinti
🌸 Ui meressä
🌸 Pidä kesäjuhlat
🌸 Nuku päiväunet kainalossa
🌸 Maista vadelma-lakritsijäätelöä
🌸 Kukkia rappusille - vielä ehtii
🌸 Käy elokuvissa sadepäivänä
🌸 Muista hymyillä ja nauraa
🌸 Osta mansikoita torilta
🌸 Lueskele pihakeinussa
🌸 Käy taidenäyttelyssä
🌸 Silitä kissoja
🌸 Retkeile

Mitkä jutut kuuluu teidän kesälistalle ?


maanantai 10. heinäkuuta 2017

KUKKIA & PILKKUJA


Vitsit, että tykkään tästä mekosta. Ehkä yksi kauneimmista kukkamekoista, joita olen nähnyt. Ihanaa, että nuo kukat näyttää aivan vesiväreillä maalatuilta. Aika super kirpparilöytö viime kesältä !
Vaatekaappini on pullollaan kirjavia mekkoja, mutta välillä tulee hankaluuksia, että mitenkäs näitä kaikkia kuoseja oikein yhdistelisi ?

Nytkin tein pienen tutkimusmatkan omaan vaatekaappiini ja löysin mekon seuralaiseksi tämän kauluspaidan. Hykertelin ihan onnellisena itsekseni kotona, kun keksin hyvän yhdistelmän. Kauluspaitakin on jo useamman vuoden vanha suosikki, mutta ensimmäistä kertaa käytin sitä tällä tavalla ! 

On hauska huomata miten jotkut pienet itselle tärkeät asiat pitää iloisena koko päivän - oli niin oma ja viehättävä olo.



kuvat: Miikka

torstai 22. kesäkuuta 2017

sadepäiväkirja

Pimeässä elokuvateatterissa minä ja muutama muu.  Minussa itää väsymyksen siemen ja painan silmät kiinni, kunnes valkokangas rävähtää siniseksi. Pierre Niney on kaunis niinkuin aina. 

Kahvilassa tyttö nojautuu minua kohti - hän ei kuule puhettani. Joskus tuntuu kuin muuttuisin näkymättömäksi ja ihmiset hapuilevat suuntaani kuin tietämättöminä, että tässähän minä olen. Minulle vastataan hiljaa, kauniisti. Niille, jotka puhuvat hiljaa vastataan useimmiten kauniisti. En ole puhunut kenellekään moneen päivään. on helpompi olla kohtaamatta kuin kohdata. Olenhan minä ne pakolliset pienet puheet kun kiedon asiakkaat limenvihreään kaapuun ja kysyn mitäs mitäs. Mutta en tarkoituksenmukaisesti. En siksi, että haluaisin.
Tänään minä en lukenut juuri mitään. Unohduin kuuntelemaan kun mummut antoivat parisuhdeneuvoja tyttärilleen- jotka eivät ole paikalla. "Sanoin, että lemppaa se hunsvotti jo", noinkohan on. Muiden murheet kuulostaa suuremmilta omieni rinnalla - kun mietin ottaisinko vielä teen kanssa kakkua vai korvapuustia tai pitääköhän se myyjätyttö minua ihan omituisena ja mitä tuo takana istuva mieskin ajattelee, kun heitän sääret nojatuolin käsinojan yli. Onneksi ei ole ketään hunsvottia kenestä hankkiutua eroon. 

( Otin korvapuustin. )


tiistai 20. kesäkuuta 2017

Paljon melua hippimekosta

Minulla on ollut pitkin kevättä ja kesää hassuja tunteita siitä, että oma tyyli on ihan hukassa. Vaatteet ei tunnu omilta, joko niissä on liikaa kaikkea tai liian vähän. Olenkohan yhtäkkiä kasvanut ohi pyöreistä kauluksista ja söpöistä mekoista ? 

Sydän sykkii huolella valmistetulle kauniille vintagelle, mutta joskus olo on turhan martta, ketjuliikkeet ahdistaa kasvavassa määrin ja kirppiksillä pyöriminen tuntuu hölmöltä, kun palavaa tarvetta uusille vaatteille ei ole.


Tässä vähän myöhemmin ymmärsin, että ongelma onkin ehkä siinä, etten anna itselle lupaa muuttua. Törmään monissa asioissa itsessäni "näin mä olen aina tehnyt, näistä olen ennenkin tykännyt"-ajatukseen. Viime aikoina on myllertänyt pään sisällä milloin mitäkin myrskyä niin onko se ihmekään, jos tulee tarve jollain tapaa uudistua ? 

Pukeutuminen ja vaatteilla leikittely on kuitenkin niin iso osa minun identiteettiä ja minun ilmaisua. Haluaisin ajatella, että se pieni rohkeus ja ilo jotka olen oppinut ja opetellut - saisi näkyä uloskin. 

Rakastan pyöreitä kauluksia ja tyttömäistä koulutyttö-tyyliä, mutta saahan se oma tyyli muuttua ja olla välillä erilainen. Yhtälailla on ok tykätä hippimekoista ja nahkatakista, isoista hatuista ja keltaisista bootseista. Ja hei, onhan tämäkin hippimekko vintagea, vähän eri aikakaudelta vain ! Pidän siitä hirmuisesti.



kuvat: Miikka