perjantai 19. tammikuuta 2018

Tammikuisia

Tiedättekö sen tunteen, kun vuoden viimeisinä päivinä on sellainen hykerryttävä ja kutkutteleva tunne uuden alkamisesta ? Miten tammikuu tuntuu olevan toivoa täynnä ja vanhat murheet jää vaan mystisesti taakse. Mutta eihän se niin mene. 

Tammikuu on ollutkin hieman töyssyinen. Sain seuraksi pitkään poissaolleen vanhan tuttavan - yksinäisyyden tunteen. Olen ollut niin ympäröity rakkaudella ja välittämisellä, etten ole tuntenut itseäni ulkopuoliseksi pitkään aikaan. Onneksi.

Toisaalta se yhtäkkiä koettu yksinäisyys rohkaisikin. Lähdin ihan yksin istumaan iltaa uuden ystävän luo, vaikka en tuntenut sieltä ketään. Vaikka tammikuu onkin vasta puolessa, olen ollut tänä vuonna jo rohkeampi kuin pitkään aikaan. Olen ollut myös kovin onnellinen yhdestä punatukkaisesta tytöstä, jonka päälle ensi tapaamisella kaadoin vahingossa teetä ja joka silti halusi nähdä uudelleen ja kauhistelee mun kanssa uutta Taikuri-muumilautasta (siis miten se voi näyttää siltä, oikeesti ?!). 

En ole tehnyt mitään lupauksia, kuten en aiempinakaan vuosina. Tälle vuodelle toivoisin kuitenkin lempeyttä omaa itseäni kohtaan. Että uskaltaisin sanoa ei, kun väsyttää ja yöunet ovat jääneet vähille. Toivoisin pieniä seikkailuita, joita olen koonnut 25 before 25-listalleni, koska tuo ikä, joka keikauttaa minutkin pian lähemmäs kolmeakymppiä kuin kaksikymppistä odottaa minua syyskuussa.    
Yksi toive tai tavoite on se, että uskaltaisin tämän vuoden aikana mennä terapeutin juttusille. Tämä ottaa aikansa- tiedän, mutta onhan tässä vielä 11 kuukautta jäljellä. En uskalla puhua mitään lupauksista, mutta tavoite on tarpeeksi lempeä sana.

Toinen asia, joka mieltäni kutkuttelee on se, että haluaisin uskaltaa joskus lukea kirjoituksiani ääneen jossakin. Ehkä uskaltaa taas julkaista tännekin joitakin. Kirjoituksilla tarkoitan niitä runontapaisia, mitä piilottelen muistikirjassani. Ehkä vielä.  

Kaikenlaisia tavoitteita on, mutta yritän olla haukkaamatta liian isoa palaa. Vähän kerrallaan, enhän minä yhdessä yössä aivan uudeksi  ja ehjäksi muutu. 

maanantai 15. tammikuuta 2018

Kysymyksiä ja vastauksia

Mikä on sun ehdoton lempi ravintola/kahvila?
x Lempikahvilaksi minun on varmaan vastattava Runo, koska siellä käyn ihan ehdottomasti eniten. Jos olen yksiskeni liikkeellä kaupungilla, niin Runo on se paikka mihin mun tulee istahdettua hetkeksi teelle ja esimerkiksi lukemaan. Siellä on niin ihanat pehmeät nojatuolit ja melkein aina joku ensitreffeillä, joita voi vähän salakuunnella.
Lempiravintola onkin sitten vaikeampi. En keksi mitään, mikä olisi ylitse muiden ! Näistä tykkään: Golden Chang, Guru's, Muusa, Itsudemo, Malabadi, Telakka, Fafa's ja Nanda devi.  

Jos saisit matkustaa minne tahansa ja tehdä siellä mitä tahansa, minne matkustaisit ja mitä siellä tekisit?

x Tällä hetkellä Irlanti kiinnostaa ! Olisi ihanaa olla vaikka pari viikkoa, vuokrata auto ja käydä katsomassa jylhiä kallioita, meren tyrskimistä ja vanhoja linnoja. Joskus vielä, kun osaan kohdata oman maailmantuskani paremmin, haluaisin käydä esimerkiksi Intiassa. 

Millainen on sun täydellinen päivä?
x Oon tosi huono saamaan itseäni liikkeelle, aamusta jos en ole menossa töihin. Joten sanoisin, että täydellinen päivä voisi mennä näin: muutama tunti töitä aamusta, jonka jälkeen menisin Niagaraan päiväleffaan ja illaksi varmaan houkuttelisin Miikkaa tulemaan mun luokse ja kokkailtaisiin, laitettaisiin takkaan tuli ja ihan oltaisiin vaan. 

Minkä ikäinen Paavo on?
x Paavo on kuusivuotias !

Mitä olet opiskellut/minkälaista työtä teet?
x Olen suorittanut ammattilukion kolmoistutkintona eli minulla on: ammattitodistus, lukion päättötodistus ja ylioppilastodistus. Ammattipuolella opiskelin parturi-kampaajaksi ja nykyään teen siis itsenäisenä ammatinharjoittajana parturi-kampaajan töitä !

Mikä on paras joululahja saada/antaa?

x Villasukat, kirjat tai sitten vaan jokin, mitä tietää itse/toisen tarvitsevan. Yhteisen ajan antaminen on kanssa kiva, jos keksii kivaa tekemistä ! 

Miten alunperin innostuit kirpputoreista?
x Varmaan silloin teini-ikäisenä eniten kiinnosti se erilaisuus ja tietysti silloin, kun ei itse tienannut mitään rahaa niin halpa hintakin varmasti houkutteli. Me ollaan lapsesta saakka käyty äidin kanssa jonkin verran kirpputoreilla, ne on siis aina ollut aika tuttu juttu. 

Mitä luet nyt?
x Luen nyt Jenny Downhamin kirjaa Ennen kuin kuolen. Olen kyllä onnistunut hukkaamaan sen jonnekin ? Voi olla, että aloitan jonkin uuden tässä lähipäivinä jollei se mistään ilmaannu.




torstai 4. tammikuuta 2018

Asioita, jotka ilahduttaa sopivasti



Kun Paavo käännähtää vieressä selälleen ja haluaa, että silitän sen massua.

Huominen vapaailta joka tarkoittaa sitä, että tänään(kään) ei ole vielä ihan pakko tiskata. Huomenna sitten.

Takkatuli ja Paavo pötköttelemässä lämpimän takan päällä.


Vähän tyhjempi pyykkikori.

Netflixin Keskustytöt ja espanjalainen melodramaattisuus. Oma elämä tuntuu kummasti hirmu paljon helpommalta ja yksinkertaisemmalta.
Kun muistat, että keramiikkakurssi jatkuu pian ja saat kukkaruukkusi varmasti muutaman viikon kuluessa kotiin.

...Eli on hyvä syy ostaa jokin söpö uusi viherkasvi !

Uunijuurekset, joista riittää vielä huomisellekin evääksi töihin.

Löysin takin taskusta jonkin kauppareissun vaihtorahat. Aarre !

Iso palmikkoneulemekko, johon on hyvä kääriytyä.

Uusi lukutavoite tälle vuodelle. ( 30 kirjaa )



maanantai 1. tammikuuta 2018

Hei hei

Viime vuonna kirjoitin vähemmän kuin moneen vuoteen. Olen tuijotellut tyhjiä sivuja ja jättänyt tarttumatta kynään. Tunnetilat ailahtelevat edelleen samaan tapaan - ääripäästä toiseen. Olen kuullut sanoja siitä mitä olen mä rakastan sitä kuinka sä oot puhjennut kukkaan, älä itke rakas kyllä kaikki kääntyy vielä paremmaksi, ihana nähdä miten onnellinen oot, sulla on sellanen rauha sun olemisessa nyt.

Välillä mietin etten ole muuttunut paljonkaan, mutta kun katson taaksepäin - en ole enää sama. Minusta on jäänyt jokin jälkeen. Joku katsoo peilistä kauniimpana takaisin.

eteisessä hengitys muuttuu höyryksi
ulos päästyäni minä kaadun tuulen kuljetettavaksi

en tiedä olinko onnellinen äskenkään

mutta nyt kaikkki tuntuu
kevyemmältä


muistikirjasta, joskus syksyllä.

Minä vielä tutkailen, tutustun pala palalta. Opettelen uudet pelot ja miten niitä käsitellään. Olen varma vain siitä, että opin varmasti. 

Sydän osaa, on ja oppii kaikenlaista. Se lyö keskimäärin 60-90 kertaa minuutissa, on yleensä noin kantajansa nyrkin kokoinen, oppii rakastumaan uudelleen ja pumppaa tunnissa noin 300 litraa verta. Maanantaisin on suurempi todennäköisyys saada sydänkohtaus kuin viikon muina päivinä. Hellitään sydämiä maanantaisin. Ensimmäinen elin, joka ystäväni kohdussa pienelle ja niin kovin odotetulle ihmiselle kehittyi - oli sydän. 


Sydänsolut lukemani mukaan lopettavat jakautumisen aikaisin, mutta minusta on jakautunut rakkautta enemmän kuin olen uskaltanut toivoa. Ja olen saanut rakkautta. Sanoin hyvästit turkooseille seinille, jotka pitivät minua suojissaan niin kauan kuin oli tarpeen. Ravistelin aikalailla - irti menneestä, totutusta ja siitä mihin unohtuu liiaksi.

Toivon paljon lempeyttä ja lempeä tälle vuodelle. Uusia seikkailuja, kutkuttelevia tunteita, ystäviä ja hetkiä joissa on hyvä olla.  Haluan pitää itsestä huolta, sanoa ei kun väsyttää ja mieli painaa liikaa, nauraa ja rakastaa ja oppia olemaan rakastettu. Opettelen olemaan se joka olen ja joksi haluan kasvaa. Haluan herätä aamuisin kainalosta ja sanoa hiljaa "huomenta".

En malttaisi edes odottaa.